Uuden ympäristörikosdirektiivin kansallinen täytäntöönpano johtaa rikosvastuun ankaroitumiseen
Euroopan unionissa hyväksyttiin huhtikuussa 2024 uusi ympäristörikosdirektiivi (EU) 2024/1203, joka tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 21.5.2026 mennessä. Luonnos hallituksen esitykseksi ympäristörikosdirektiivin edellyttämistä lainsäädäntömuutoksista on tällä hetkellä lausuntokierroksella 31.3.2026 asti.
Uusi ympäristörikosdirektiivi korvaa vuonna 2008 annetun aiemman ympäristörikosdirektiivin (2008/99/EY) sekä alusten aiheuttamaan ympäristön pilaantumiseen ja säännösten rikkomisesta määrättäviin seuraamuksiin liittyvän direktiivin (2003/123/EY). Uuden ympäristörikosdirektiivin sisältämä sääntely on merkittävästi yksityiskohtaisempaa ja kattavampaa aiempaan verrattuna. Uudella direktiivillä esitetään muun ohella korotettavaksi yhteisösakon enimmäismäärää sekä edellytetään säädettäväksi uusia rikosnimikkeitä. Ympäristörikosten tutkinnan tehostamiseksi edellytetään, että salaisten pakkokeinojen soveltamisalaa laajennetaan.
Uusi ympäristörikosdirektiivi on osa Euroopan komission vihreän kehityksen ohjelmaa, jonka tavoitteena on ohjata EU:ta kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Jotta muut EU:n ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa, ympäristörikosdirektiivillä pyritään tehostamaan ympäristönsuojelua rikosoikeudellisin keinoin.
Mitä rikoslainsäädännön muutos tarkoittaa yritysten näkökulmasta?
Ympäristörikossäännöksen tunnusmerkistön täyttyminen on sidoksissa aineellisen ympäristölainsäädännön noudattamiseen. Rikoslain 48 luvun säännöksissä teon edellytetään tapahtuvan vastoin lakia, lain nojalla annettuja säännöksiä tai esimerkiksi ilman lupaa tai lupaehtojen vastaisesti. Tästä johtuen rikoksen tunnusmerkistö täyttyy verrattain helposti myös ei-tahallisissa tapauksissa.
Uusi ympäristörikosdirektiivi korostaa entisestään ympäristörikosten moitittavuutta ja pyrkii erityisesti oikeushenkilöiden kohdalla puuttumaan rikosoikeudellisten seuraamusten tehokkuuteen korottamalla merkittävästi yhteisösakon määrää. Ankaroituva ympäristörikosvastuu korostaa siten entisestään tarvetta seurata liiketoiminnan ympäristösäännösten mukaisuutta osana yrityksen strategista riskienhallintaa.
Katsaus hallituksen esitysluonnoksen sisältöön
1. Yhteisösakon rangaistusasteikon uudistaminen
Yritysten kannalta keskeinen muutos liittyy yhteisösakon enimmäismäärän merkittävään kasvuun ja sen sitomiseen yrityksen liikevaihtoon. Kyseisen lakimuutoksen osalta on otettava huomioon, että yhteisösakkoa koskevat muutokset eivät rajoitu pelkästään ympäristörikoksiin, vaan ne tulevat koskemaan kaikkia tunnusmerkistöjä, joihin sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Hallituksen esitysluonnoksessa todetun mukaisesti ei ole tarkoituksenmukaista, että ainoastaan yhden rikoslajin osalta yhteisösakon asteikko ankaroituisi.
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan oikeushenkilölle määrättävän yhteisösakon rangaistusasteikkoa muutettavaksi siten, että yhteisösakkoa koskevassa rikoslain 9 luvun 5 §:ssä säädettäisiin yleisestä ja erityisestä asteikosta. Yhteisösakon yleiseksi perusasteikoksi säädettäisiin vähintään 2 000 ja enintään 3 000 000 euroa. Erittäin suurille yrityksille sovellettaisiin ankarampaa erityisasteikkoa, jossa yhteisösakko olisi vähintään 15 000 ja enintään 40 000 000 euroa, kuitenkin enintään 5 % oikeushenkilön maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai muusta vastaavasta tuotosta yhteisösakon määräämistä edeltäneellä tilikaudella. Pykälässä olisi tarkoitus myös määritellä erittäin suuren oikeushenkilön ja maailmanlaajuisen liikevaihdon käsitteet. Lainkohdan määritelmissä hyödynnettäisiin kirjanpitolain (1336/1997) käsitteitä.
Yhteisösakkoa koskevan muutosehdotuksen lähtökohtana on, että yhteisösakon tulee voida soveltua keskenään taloudelliselta kantokyvyltään hyvin erilaisiin oikeushenkilöihin. Yhteisösakko mitattaisiin kummankin asteikon osalta rikoslain 9 luvun 6 §:n mittaamisperusteiden mukaisesti, eikä kyseiseen pykälään olla tällä hetkellä tekemässä muutoksia. Tämän yleissäännöksen mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Taloudellisen aseman arvioinnissa otetaan muiden olennaisesti arviointiin vaikuttavien seikkojen ohella huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus sekä toiminnan taloudellinen tulos. Arvioinnissa huomioidaan lisäksi tehdyn rikoksen laji sekä vakavuus.
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan muutoksella on korottava vaikutus yhteisösakon mittaamista koskevaan oikeuskäytäntöön erityisesti suuryritysten kohdalla, joihin sovellettava yhteisösakon enimmäismäärä nousisi merkittävästi. Kansallisessa oikeuskäytännössä on tähän asti vain harvoissa tapauksissa tuomittu summaltaan merkittävä yhteisösakko. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2008:33 oli kyse öljynjalostamolla tapahtuneesta öljyvuodosta, jossa yhtiölle tuomittiin 500 000 euron yhteisösakko. Ratkaisussa 2019:102 korkein oikeus taas tuomitsi konkurssipesälle 500 000 euron yhteisösakon kaivosyhtiön jätevesipäästöissä olleiden ympäristölle haitallisten aineiden ja niihin liittyvien laiminlyöntien takia. Muutoin tuomittujen yhteisösakkojen tavanomainen taso on ollut noin 20 000–60 000 euroa. Vuosien 2019–2023 välillä yhteisösakon mediaani käräjä- ja hovioikeuksissa on ollut rikoslain 48 luvun perusmuotoisessa ympäristön turmelemisrikoksessa noin 15 000–30 000 euroa ja yhteisösakkoja on perusmuotoisessa sekä kvalifioidussa ympäristön turmelemista koskevassa tekomuodossa tuomittu yhdestä viiteen kappaletta vuosittain (Lähde: Tilastokeskus, Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset -tilasto 2019–2023). Yhteisösakon asteikon korotus tulee ainakin pidemmällä aikavälillä johtamaan yhteisösakkojen tuomitsemiskäytännön ankaroitumiseen.
2. Uudet poissulkemisperusteet julkisissa hankinnoissa
Ympäristörikosdirektiivi tuo muutoksia myös julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön. Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) 80 §:ssä säädetään perusteista, joiden nojalla hankintayksikön on suljettava yritys tarjouskilpailun ulkopuolelle. Näihin niin sanottuihin pakollisiin poissulkemisperusteisiin lisättäisiin tiettyjä uusia ympäristörikoksia.
Pakolliseksi poissulkemisperusteeksi säädettäisiin lainvoimainen tuomio rikoslakiin lisättävistä ympäristörikosnimikkeistä. Hankintalain pakolliset poissulkemisperusteet tulisivat koskemaan rikoslain 48 lukuun lisättävää törkeää jäterikosta, törkeää ilmakehän heikentämistä, törkeää ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikosta ja ympäristön tuhoamista. Hankintalain muuttamista koskevassa esityksessä (HE 2/2026 vp) ehdotetaan lisäksi, että pakollisiin poissulkemisperusteisiin lisätään viittaus törkeään ympäristön turmelemiseen sekä törkeään luonnonsuojelurikokseen. Poissulkeminen edellyttäisi, että yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai päätösvaltaa käyttävä henkilö on tuomittu kyseisestä rikoksesta lainvoimaisella, rikosrekisteriin merkityllä tuomiolla. Yrityksen itsensä saamia tuomioita, kuten määrättyjä yhteisösakkoja, ei otettaisi huomioon poissulkemisperusteena.
3. Rikoslakiin lisättävät uudet rikosnimikkeet
Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi useita uusia rikosnimikkeitä, kuten:
jäterikos
ilmakehän heikentäminen
ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikos
vieraslajirikos
ympäristön tuhoaminen ja
metsäkatorikos.
Rikoslakiin lisättävä uusi jäterikosta koskeva rangaistussäännös kohdistuisi vaaralliseen jätteeseen liittyvään laittomaan toimintaan. Teon kohteena olisi esimerkiksi vaarallisen jätteen kerääminen, kuljettaminen tai käsittely sääntöjen tai lupien vastaisesti, samoin kuin tietyt laittomat jätteen siirrot sekä aluskierrätystä koskevien sääntöjen rikkominen. Säännöksessä ei edellytettäisi ympäristön vaarantumista, vaan säännöksen mukaiset teot olisivat rangaistavia sellaisenaan.
Uusi ympäristön tuhoamista koskeva säännös koskisi taas tilanteita, jossa aiheutetaan säännöksessä tarkoitetulla tahallisella rikoksella tietyin tavoin erityisen vakavaa vahinkoa ympäristölle. Soveltuakseen teon tulisi täyttää törkeän ympäristön turmelemisen, uuden vieraslajirikoksen tai törkeän luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö. Lisäksi edellytyksenä on, että rikoksesta aiheutuu laajalle levinnyt ja huomattava, peruuttamaton tai pitkäkestoinen vahinko. Vahinko voi kohdistua joko merkittävään ekosysteemiin tai Natura-verkostoon kuuluvaan alueeseen taikka ilman, maaperän tai veden laatuun. Kyseessä on seurausrikos, eli rangaistavuus edellyttää, että vahinko on tosiasiallisesti aiheutunut.
4. Ympäristön turmelemista koskevan säännöksen muutokset
Nykyistä ympäristön turmelemista koskevaa rikoslain 48 luvun 1 §:n säännöstä täsmennetään ja täydennetään uusilla tekotavoilla. Ympäristön turmelemissäännöksen rangaistavuuden perusedellytys säilyy ennallaan, eli teon tulee olla omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta haitallista ympäristön muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle. Sanottuun lainkohtaan tehtävät muutokset ovat luonteeltaan pääosin teknisiä viittauksia EU-asetuksiin sekä täsmennyksiä, jotta säännös olisi linjassa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa.
Lainkohtaan ehdotetaan lisättäväksi muiden tarkennusten ohella myös uusi 4 momentti, jonka nojalla rangaistavaksi säädetään YVA-menettelyä edellyttävän hankkeen toteuttaminen ilman sen edellyttämää lupaa. Teon tulee olla myös omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.
Edelleen rikoslain 48 lukuun ja luonnonvararikoksia koskevaan rikoslain 48 a lukuun ehdotetaan säädettäväksi soveltamisalasäännös. Ehdotuksen mukaisesti ilman lupaa toimimiseen rinnastettaisiin sellainen luvitettu toiminta, jonka lupaa haettaessa lupaviranomaista on erehdytetty luvan myöntämisen kannalta olennaisista seikoista tai joka rikkoo aineellisoikeudellisia vaatimuksia. Säännöstä ei sovelleta ennen tätä lakiuudistusta myönnettyjen lupien nojalla toimimiseen ja sanottua toimintaa arvioidaan siten aiemman oikeustilan mukaisesti.
Mikko Erkkilä
Tuuli Pohjonen